Populismin peikko

Populismi on poliittisen kentän uusin aate. Oikeastaan se onnistuu irrottautumaan aatekartalta ja sekoittamaan perinteistä asetelmaa, johon ihmiset ovat tottuneet. Hämmentyneet ihmiset eivät enää osaa erottaa aatteita ja puolueita, jolloin on helpompi sortua kannattamaan populistisia ryhmiä.

Populismi haastaa kärsivällisyyden, perinteet ja ennen kaikkea, järjen. Se elää iskevällä retoriikalla ja yksinkertaistamisella. Asiat eivät kuitenkaan ole mustavalkoisia. Jokaisesta asiasta löytyy hyvää ja huonoa. Siksi ei kannata lukkiutua vahvasti mihinkään laitaan, sillä totuus löytyy aina välistä, harmaan sävyistä.

Puolueystäväni Pirpa Sienikäinen otti kaupungillta kamerakännykällään tämän kuvan ja lähetti minulle. Kuva on täydellinen populismin ilmentymä. Todennäköisesti sen on tehnyt "maahanmuuttokriittinen" ryhmä. Nykyään julkisuudessa sallitaan aivan liikaa radikaaleja mielipiteitä, jos niitä vain kutsuu lievemmin kritiikiksi. Piilorasistisesta kuvasta näkee, että taustalla on aivan selvää maahanmuuttajavihamielisyyttä. Sienikäinen mietti, että suuremmat sakot ja tiukemmat vapaan ilmaisun rajat voisivat auttaa ongelmaan. Ei yhtään hassumpi idea! Kunnia hänelle. Sananvapauteen kuuluu, että ihmisten on myös kannettava vastuu sanomisistaan ja mielipiteistään.

Populismi elää vastakkainasettelusta: Me vastaan ne muut! Muissa ei haluta nähdä mitään hyvää, itsessään ei haluta nähdä mitään pahaa. Täytyy ymmärtää, että erilaiset kulttuurit ovat jo itsessään maailman rikkaus. Emme me voi ymmärtää tuosta noin vieraiden kulttuurien ajattelutapoja. Täten yllä oleva populistinen kuva vain peilaa vieraan kulttuurin pukeutumistyyliä meidän omaan kulttuuriimme, joka on erilainen.

Kuvassa kyseenalaistetaan vieraiden kulttuurien ihmisoikeudet. Ei ole mitään absoluuttista totuutta siitä, mitä vapaus on. Lähi-idässä vapaus tarkoittaa ihmisille eri asiaa kuin meillä Euroopassa. Ei meillä ole mitään oikeutta sanoa heille, mitä vapaus on, ja miten heidän tulisi elää.

Populismille pahinta myrkkyä on suvaitsevaisuus ja kuunteleminen. Vieraista käsityksistä voi oppia aina jotain uutta. Monikulttuurisena aikana yhden ainoan totuuden kulttuuri tulee murtumaan. Tällöin erilaisuus ei ole enää erilaisuutta, vaan todellinen rikkaus - myös vapauskäsityksen kohdalla.

Eivät muuten länsimaisetkaan naiset ole yhtään sen vapaampia päättämään omasta elämästään. Naisiin kohdistuu paljon ulkoisen ympäristön ja perinteiden synnyttämiä paineita. Kun katsotaan tarkemmin, naiset elävät hyvin ennalta kirjoitettua ja saman kaltaista kaavaa. Siinä, missä maahanmuuttokriitikko väittää arabinaisen olevan burkhan vanki, länsimaissa nainen on perinteiden ja markkinavoimien vanki.

Toisin kuin populistit uskottelevat, kulttuureja ei voi vertailla keskenään!